maanantai 31. tammikuuta 2011

Mokkapalat

Muuton jälkeen on aina kiva kutsua ystäviä kylään ihmettelemään uutta kotia ja emännöinti on miusta hauskaa. Päätin olla ovela ja ajatella kauaskantoisesti, joten leivoin pellillisen mokkapaloja, tuota kasariklassikkoa, pakkaseen, jotta sieltä voi sitten ottaa aina pari palaa tarjottavaksi. Hieman on keski-ikäinen olo, mutta ehkä se kuuluu asiaan kun muuttaa asuntoon, jossa lukee nimi ovessa ja on muutenkin kovin aikuinen (asunto siis, ei asukas). Mokkapalat sulaa nopeasti ja miun mielestä maku ei muutu mitenkään pakastamisen takia. Mie tykkään leikata reunat pois ja laittaa loput paloiksi ja pakastepusseihin.
Ohje on Kotiruoka-kirjasta.

Mokkapalat
4 munaa
3 dl sokeria
150 g margariinia
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
5 dl vehnäjauhoja

kuorrutus:
4 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
50 g sulatettua margariinia
n. 4 rkl kahvijuomaa

koristeeksi nonparelleja tai kookosjauhetta

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu rasva. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kaada taikina uunipannulle leivinpaperin päälle ja paista uunin keskitasossa 15-20 minuuttia.
Sekoita kuorrutuksen kuivat aineet kulhossa. Lisää rasva ja kuumaa kahvia vähitellen, kunnes saat sopivan notkean seoksen. Kaada kuorrutus hieman jäähtyneen kakkulevyn päälle ja levitä veitsellä tai lastalla tasaiseksi. Ripottele halutessasi koristeita, anna jäähtyä ja leikkkaa palasiksi.

torstai 20. tammikuuta 2011

Crème brûlée

Pari päivää sitten töihin kävellessä ihmettelin kummallista lunta kun se oli pinnalta ihan jäistä, mutta muuten pehmoista. Facebookissa eräs kaveri oli oivaltanut, että sehän on ihan niinkuin crème brûléeta ja sillä sekunnilla alkoi hillitön kuolaaminen kyseistä herkkua kohtaan. Olen joskus muutama vuosi sitten saanut siskoltani lahjaksi puhalluslampun ja muutossa taas muistin sen olemassaolon. Suunnitelmissa on ollut testata, että mikä sokeri sopii parhaiten créme brûléen pintaan, joten nyt oli oiva mahdollisuus siihenkin.

Kokeilin fariinisokerilla, (ruoko)kidesokerilla ja tomusokerilla ja näistä ehdottomasti paras oli tomusokeri sihdattuna. Sokerikuoresta tuli ihanan ohut ja tasainen kun taas fariinisokerista jäi möykkyjä. Pirkan ohje käski käyttämään fariinisokeria ja se varmaan soveltuu parhaiten uunin grillivastusten kanssa.

Resepti on Pirkan sivuilta. Veden kaataminen uunipellille ja sitten vuoan siirtäminen uuniin on vähän hankalaa. Mie teen mielummin niin päin, että laitan ensin uunipellin uuniin (mutten ihan perille asti) ja sitten kaadan vettä. Poisottaessa ensin otin mukilla osan vedestä pois ja sitten vasta nostin pellin pois uunista. Homma oli kyllä yllättävän helppoa ja todellakin sen arvoista. Sokeripinnan rikkominen lusikalla, ahh.

Crème brûlée
2 dl kuohukermaa
1 ½ dl maitoa
1 vaniljatanko
5 keltuaista
3/4 dl sokeria

pinnalle
½ dl sokeria

Kaada kerma ja maito kattilaan. Halkaise vaniljatanko ja lisää se seokseen. Kiehauta, nosta pois liedeltä ja anna jäähtyä. Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa löysäksi vaahdoksi. Ota vaniljatanko pois kerma-maitoseoksesta. Kaada kerma-maitoseos keltuaisvaahdon joukkoon sekoittaen. Jaa seos neljään parin desin annosvuokaan ja laita jokaisen päälle alumiinifolio. Nosta vuoat isoon uunivuokaan tai uunipannulle ja työnnä uuniin. Kaada uunipannulle lämmintä vettä vuokien puoliväliin asti. Kypsennä noin 45 minuuttia, kunnes massa on hyytynyt.
Nosta vuoat vesihauteesta ja jäähdytä. Ripottele pinnalle sokeria ja paahda pinta nopeasti joko uunin grillivastuksilla tai puhalluslampulla. Tarjoa joko sellaisenaan tai marjojen/hedelmien kanssa.

maanantai 10. tammikuuta 2011

"No jos lähetään siitä, että kakussa on viinaksia..."

Oikein hyvää uutta vuotta! Vuoden vaihtuminen oli miun osalta aikamoista haipakkaa kun piti pakata kaikki tavarat ja muuttaa uuteen ihanaan aikuiskotiin. Jännää kun ovessa on oma nimi ja postit kannetaan kotiin asti! Kiitos vielä kerran muuttajille! Oli uskomatonta, että miun valtaisa tavaramäärä saatiin osoitteesta toiseen puolessatoista tunnissa ja päästiin syömään laatikoiden keskelle pastasalaattia ja (moneen kertaan testailtua) Guinness-suklaakakkua.

Mikähän siinä onkin, että aina tunnun jumittautuvan samoihin resepteihin. Ravintoloissakin tulee tilattua todella usein samoja ruokia, jotka on kertaalleen mainioksi todennut. Jotenkin aina vaan epäilyttää, että voikohan se annos olla parempi kun tuo toinen, hyväksi havaittu. Se olisi niin kova surku jos ei saisikaan hyvää ruokaa. Toisaalta oon myös kova potemaan annoskateutta. Miun seurassa syöjien ei yleensä tarvitse potea annoskateutta, koska kilttinä aina luovutan loput annoksestani hänelle kun ei vatsaan kaikki mahdu. Poikkeuksena tietenkin kaikki herkut, joita tuntuu mahtuvan loputtomasti...

Nyt on kuitenkin uusi vuosi ja, kuten tapana on sanoa, uudet kujeet. Yritän siirtyä tuntemattomalle maaperälle ja kokeilla uusia juttuja. Leivontaan hain uutta innostusta selailemalla ruokakirjoja ja nyt odotan jo täpinöissäni hyvää (teko)syytä tehdä herkkuja. Uuden kotini keittiö on vastaremontoitu ja mahdollistaa kaikenlaiset kokeilut oikein mainiosti. Suunnitelmissa on ainakin tehdä käpykakkua ja creme brulee -kokeiluja.

Uuden vuoden vietin ystäväni luona juhlistaen samalla hänen synttäreitään ja lupasin auttaa synttärikakun teossa. Käytännössä siis lipitin siideriä ja kerroin huonoja vitsejä. Kakkua suunnitellessa vaihtoehdoiksi valikoitui Bailey's-juustokakku ja suklaatäytekakku, mutta pienoisen pohdinnan jälkeen ystäväni totesi tuon otsikon mukaisesti, että kyllähän uutena vuotena pitää kakussa olla potkua ja teimme suklaatäytekakun Bailey's-kostutuksella ja kyllä oli hyvää! Kuorrutteesta teimme tällä kertaa valkoista ja se sopi tyylikkyydessään oikein mainiosti uuteen vuoteen.

Mutta nyt uudella innolla kohti uutta vuotta ja uusia herkkuja!