sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Suklaatäytekakku


Ystäväni Anna piti tuparit ja vein lahjaksi suklaisen täytekakun vaahtokarkkifondantilla päällystettynä. Täytteessä oli limetahnaa suklaan kanssa ja se toi vähän raikkautta siihen. Oli kyllä niin makeeta, että jopa mie jouduin ottamaan vähän sipsiä kesken kakkupalasen. Naureskeltiin, että kermavaahto ois jopa keventänyt sitä eli niin tuhtia se oli.

En ollut ennen kokeillut vaahtokarkkipäällystä ja vähän jänskätti sen tekeminen. Onneksi löysin hyvät ohjeet ja toinen kaveri oli käymässä ja toimitti apukokin virkaan kun olin käsiä myöten tahmeessa taikinassa.

Suklaatäytekakku

pohja:
5 munaa
2,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta (sokeroimatonta)
2 tl leivinjauhetta

kostutus:
2 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria

täyte:
Lime Curd -tahnaa (tai Lemon, ihan kumpaa löydät)

4 dl kuohukermaa
200g (vanilja)tuorejuustoa
260g suklaata

vaahtokarkkifondantti:
400g vaahtokarkkeja
2 rkl vettä
750g-1kg tomusokeria


Aloita pohjan tekemisestä. Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kestäväksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita vaahtoon. Voitele ja jauhota irtopohja-/kakkuvuoka (halk. 24cm) ja humpsauta taikina sinne. Paista 150 asteisessa uunissa alimmalla tasolla kunnes kakku irtoaa reunoilta tai kokeile puisella tikulla kypsyyttä, jos tikkuun ei tartu taikinaa kakku on kypsä. Tämän noin tunnin aikana voit makoilla sohvalla.

Kumoa kakku jäähtymään, mutta jätä kakkuvuoka päälle kumoamisen jälkeen niin kakku ei kuivu liikoja. Tee täyte. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon tuorejuusto ja sulatettu suklaa. Suklaan saa sulatettua kätevästi puolella teholla mikrossa vajaan minuutin välein sekoitellen.

Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen leikkausta. Leikkaa kakku sahalaitaisella veitsellä kolmeen osaan niin, että uunissa alimpana ollut osa jää ohuimmaksi (se on tiiviimpää kuin muut). Kokoa kakku tarjoiluastiaan (ellet sitten ole tosi pro ja usko onnistuvasi sen siirtämisessä esim leivinpaperin avulla). Kostuta pohja vaniljasokerilla makeutetulla maidolla. Levitä pohjalle ensin Lime Curdia ja sitten suklaamömmöä. Keskimmäinen osa kannattaa laittaa päällimmäiseksi, jotta päällisestä saa tasaisen. Jos täytettä jää yli, niin sen voi käyttää kuorruttamiseen tai laittaa keoksi kakun päälle, jolloin siitä tulee prinsessakakkumainen. Annan kakun muhia ja jähmettyä yön yli jääkaapissa. Ja nyt voit syödä ne loput täytteet kipon pohjalta.

Vaahtokarkkifondantin teko aloitetaan sulattamalla vaahtokarkkeja mikron kestävässä kulhossa n. 40 sekuntia. Tähän kosteeseen mömmöön tulisi sitten sekoitella hyvin runsaasti tomusokeria. Paras tapa on tunkea vain kädet lämpimään mössöön ja vaivata sitä pullataikinan tavoin. Lisää tomusokeria kunnes vaahtokarkit muistuttavat taikinaa ja sitä voi kaulia. Kauli kakkua runsaasti isompi ympyrä ja siirrä se kaulimen avulla kakun päälle. Leikkaa ylimääräiset osat pois. Lopuista voi tehdä koristeita. Taikinasta tuli tuommoinen pinkki ja värjäsin sitä kaupan karamellivärillä vähän punaisemmaksi koristeita varten.

En oikein saanut hyvää kuvaa kakun sisustasta, mutta tässä vähän syöty palanen jos siitä sais jotain ideaa. Pelkäsin et täyte valuu sivuille niin jätin reunat vähän tyhjiksi. Ois kyllä voinut täyttää enempikin laitoihin asti.

Kuinka herkuttelu alkoi

Muuttaessani Helsinkiin miun ruokavalio koostui aika pitkälti nuudeleista tai kanasta ja riisistä joihin vaihtelua toi sweet chili -kastike. Ruoanlaitto ei oikein ollut miuta varten ja aina vitsailin, että en osaa tehä ruokaa mut osaan tilata ravintoloista aina hyviä annoksia.

Joku kuitenkin muuttui vuosien aikana ja eräänä päivä kesäduunissa teki mieli juustokakkua. Teki niin paljon mieli, että googlettelin aivan mahtavan kakun ohjeen, kävin Anttilasta ostamassa irtopohjavuuan ja ruokakaupasta ainekset. Ajattelin, että hemmetti, ei se nyt niiiin vaikeeta voi olla. Ja siinä yhentoista maissa illalla kun leikkasin ite tehtyä kakkua niin oli kyllä mahtava fiilis.

Siitä se sitten lähti. Jotenkin ruoanlaitto on tullut helpommaksi ja mukavammaksi ja varsinkin makeiden leipominen on vaan tosi kivaa. Ja nyt kun on vähän treenannutkin niin niitä tekeleitä kehtaa viiä kavereille lahjaksi. Oon aika huono keksimään lahjoja, koska tahtoisin aina antaa tosi mietityn ja sopivan lahjan, joten kakut on miun pelastus. Niitä on kiva viedä ja pääsee itekki maistelemaan juhlissa. Miusta tuntuu et oon ollut niin monesti bussissa kakku- tai muffinssivuoan kanssa, että bussikuskit puhuu jo siitä oudosta kakkumuijasta.

Kakkuinnostus sai uuden ulottuvuuden kun kerran Savolaisella osakunnalla puhuttiin kaverini Annin kanssa kakkublogeista erittäin innoissamme. Näin syntyi kakkukerhomme ja pieni ajatus joskus omasta kakkublogista. Tässä sitä sitten ollaan...