Kuinka herkuttelu alkoi

Muuttaessani Helsinkiin miun ruokavalio koostui aika pitkälti nuudeleista tai kanasta ja riisistä joihin vaihtelua toi sweet chili -kastike. Ruoanlaitto ei oikein ollut miuta varten ja aina vitsailin, että en osaa tehä ruokaa mut osaan tilata ravintoloista aina hyviä annoksia.

Joku kuitenkin muuttui vuosien aikana ja eräänä päivä kesäduunissa teki mieli juustokakkua. Teki niin paljon mieli, että googlettelin aivan mahtavan kakun ohjeen, kävin Anttilasta ostamassa irtopohjavuuan ja ruokakaupasta ainekset. Ajattelin, että hemmetti, ei se nyt niiiin vaikeeta voi olla. Ja siinä yhentoista maissa illalla kun leikkasin ite tehtyä kakkua niin oli kyllä mahtava fiilis.

Siitä se sitten lähti. Jotenkin ruoanlaitto on tullut helpommaksi ja mukavammaksi ja varsinkin makeiden leipominen on vaan tosi kivaa. Ja nyt kun on vähän treenannutkin niin niitä tekeleitä kehtaa viiä kavereille lahjaksi. Oon aika huono keksimään lahjoja, koska tahtoisin aina antaa tosi mietityn ja sopivan lahjan, joten kakut on miun pelastus. Niitä on kiva viedä ja pääsee itekki maistelemaan juhlissa. Miusta tuntuu et oon ollut niin monesti bussissa kakku- tai muffinssivuoan kanssa, että bussikuskit puhuu jo siitä oudosta kakkumuijasta.

Kakkuinnostus sai uuden ulottuvuuden kun kerran Savolaisella osakunnalla puhuttiin kaverini Annin kanssa kakkublogeista erittäin innoissamme. Näin syntyi kakkukerhomme ja pieni ajatus joskus omasta kakkublogista. Tässä sitä sitten ollaan...