tiistai 27. syyskuuta 2011

Mustikkakakku

Niin vaan kaksi vuotta on ehtinyt vierähtää siitä kun ekan kerran kirjoittelin tänne :) Huimaa. Postaustahti on alkuinnostuksen jälkeen hiljentynyt, mutta intoa riittää edelleen. Leivottua tulee muutaman kerran kuussa, mutta nykyään tulee tehtyä samoja juttuja kun ei jaksa etsiä uutta kokeiltavaa. Joskus kuitenkin jaksaa kokeilla ja löytää niin hyvää, että sitä hehkuttaa muillekin. Oli siis taas aika ottaa itseään niskasta kiinni kun huomasin Tuulin bloganneen jo omista kokkailuistaan.

Ystävän tupareihin päätin viedä lahjaksi jotain herkkua ja töissä ääneen pohtimisen seurauksena lahjaksi valikoitui Pirkan Mustikkakakku. Töiden jälkeen kauppaan ja kohti kotia leipomishommiin. Tai sitten ei... Kotiovella tajusin, että avaimet ovat jo kotona eivätkä siis laukussa kuten olisi toivottua. Ovella tajusin myös, että vara-avaimet omistava poikaystävä on töissä puolen tunnin bussi+junamatkan päässä, joten hänestäkään ei ollut tähän hätään hyötyä. No, ei kun soitto illan emännälle, että sopiiko tulla hänen luokseen leipomaan ja niin, voisiko saada vaikka vähän luomiväriäkin lainaksi. Töihin olin sentäs mennyt ihan näteissä vaatteissa, joten niistä ei kriisiä tullut ja ripsivärikin löytyi laukun pohjalta (luonnollisesti, koska sehän on tärkeämpi kuin, no vaikka ne kotiavaimet :)). Uudestaan siis kauppaan ostamaan ystävän kaapista puuttuvat ainekset ja kohti juhlia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin piti jälleen paikkansa, sillä mikäs ystävän luona on leipoessa kun on hyvää seuraa ja lasissa kuohuvaa. Mustikkakakku koki muodonmuutoksen ja tein sitä pellillisen kertomalla kakun ainekset 2,5:lla ja täytteen ainekset 3:lla. Ja oli muuten todella hyvää ja mehevää ja toimi oikein hyvin isommassakin kooossa! Koristelussa käytetyt hillittömän kokoiset pensasmustikat aiheuttivat illan aikana suunnattomasti hämmästystä. Olivat oikein hienoja joo, mutta maku ei ollut yhtä hyvä kuin nortsimustikoissa.

Ja jee, onnea Golosa 2v :)

torstai 1. syyskuuta 2011

Pavlova

 Vietettiin poikaystäväni kanssa puolivuotispäivää mitenkäs muuten kuin vetämällä ruokaöverit. Tehtiin valtava määrä sushia ja jälkkäriksi pavlova tuoreilla mansikoilla ja vadelmilla. Naureskeltiin, että tulipa iso kakku, että eihän sitä jaksa kahdestaan, mutta niin vaan sekin katosi illan aikana.
Pavlovaa miun on tehnyt mieli kokeilla jo pidemmän aikaa, mutta jotenkin epäonnistumiset marenkien kanssa on saanut epäröimään. Nyt ystäväni Jenni oli tehnyt ja blogannutkin asiasta, niin pakkohan sitä oli kokeilla. Oli kyllä tosi hyvää, raikasta ja makeaa!
Poikaystäväni Heikki harrastaa valokuvausta ja otti innoissaan kuvia mein sushilautasesta. Nauroin hieman kun katsoin miekkosen ottamia kuvia ja siellä oli myös tämmönen:
Kumpaahan se kuvaili, miun persusta vai susheja :D No, oonhan mie tosi hurmaava miun kotihousuissa (joissa poikaystävä ei anna mennä kotia kauemmas...)
Mutta takaisin Pavlovaan, ohje on Jenniltä ja siitä riitä 2-4 annokseen. Ja on hyvää.


Pavlova
4 valkuaista
2 2/3 dl sokeria
1 tl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua
2/3 rkl maissitärkkelysjauhoja tai kaakaojauhetta

päälle:
kermavaahtoa ja marjoja, esim. mansikoita ja vadelmia

Laita uuni lämpiämään 120 asteeseen. Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää etikka tai sitruunamehu ja siivilöiden maissitärkkelys tai kaakaojauhe. Vatkaa niin kovaksi, että vatkaimilla tehdyt huiput pysyy pystyssä ja kulhon voi kääntää nurin ilman, että saat valkuaisvaahdon päähäsi. :)
Levitä vaahto leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ympyräksi, joka on vähän korkeampi reunoilta. Voit myös pursotella marengin kauniisti, mutta mie tein rennommalla otteella. Paista kakkua uunissa 1 ½ tuntia keskivaiheilla/alempana. Mikäli pinta alkaa halkeilla ja kuivua liikaa, siirrä marenki alemmas uunissa.
Vatkaa kerma vaahdoksi, levitä marengin päälle ja lisää haluamiasi marjoja. Tarjoile heti ja varo tahmaamasta koko kämppää (terveisin Päiväpeitto ei tykännyt Pavlovasta).