Mustikkakakku

Niin vaan kaksi vuotta on ehtinyt vierähtää siitä kun ekan kerran kirjoittelin tänne :) Huimaa. Postaustahti on alkuinnostuksen jälkeen hiljentynyt, mutta intoa riittää edelleen. Leivottua tulee muutaman kerran kuussa, mutta nykyään tulee tehtyä samoja juttuja kun ei jaksa etsiä uutta kokeiltavaa. Joskus kuitenkin jaksaa kokeilla ja löytää niin hyvää, että sitä hehkuttaa muillekin. Oli siis taas aika ottaa itseään niskasta kiinni kun huomasin Tuulin bloganneen jo omista kokkailuistaan.

Ystävän tupareihin päätin viedä lahjaksi jotain herkkua ja töissä ääneen pohtimisen seurauksena lahjaksi valikoitui Pirkan Mustikkakakku. Töiden jälkeen kauppaan ja kohti kotia leipomishommiin. Tai sitten ei... Kotiovella tajusin, että avaimet ovat jo kotona eivätkä siis laukussa kuten olisi toivottua. Ovella tajusin myös, että vara-avaimet omistava poikaystävä on töissä puolen tunnin bussi+junamatkan päässä, joten hänestäkään ei ollut tähän hätään hyötyä. No, ei kun soitto illan emännälle, että sopiiko tulla hänen luokseen leipomaan ja niin, voisiko saada vaikka vähän luomiväriäkin lainaksi. Töihin olin sentäs mennyt ihan näteissä vaatteissa, joten niistä ei kriisiä tullut ja ripsivärikin löytyi laukun pohjalta (luonnollisesti, koska sehän on tärkeämpi kuin, no vaikka ne kotiavaimet :)). Uudestaan siis kauppaan ostamaan ystävän kaapista puuttuvat ainekset ja kohti juhlia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin piti jälleen paikkansa, sillä mikäs ystävän luona on leipoessa kun on hyvää seuraa ja lasissa kuohuvaa. Mustikkakakku koki muodonmuutoksen ja tein sitä pellillisen kertomalla kakun ainekset 2,5:lla ja täytteen ainekset 3:lla. Ja oli muuten todella hyvää ja mehevää ja toimi oikein hyvin isommassakin kooossa! Koristelussa käytetyt hillittömän kokoiset pensasmustikat aiheuttivat illan aikana suunnattomasti hämmästystä. Olivat oikein hienoja joo, mutta maku ei ollut yhtä hyvä kuin nortsimustikoissa.

Ja jee, onnea Golosa 2v :)