Ruusukakku

Tammikuussa on iskenyt joku leipomisvimma. Voisin kokoajan vain selailla leipomiskirjoja ja etsiskellä uusia ideoita ja tietenkin toteuttaa niitä. Ruusupursoituksin koristetun kakun näin Kaikki äitini reseptit -blogissa ja söpöydessään kakku pääsi heti leivontalistan kärkeen. Sopivasti sattui myös, että viimein lueskelin ystäväni Michaelan blogia, jossa olikin sopivasti ruusukoristelupohdintaa ja linkki opastavaan YouTube-videoon. Pursottelu onnistui ihan hyvin pursotinpussia käyttäen (Tupperwaren pursottimeen kuorrute jumahti ja sitä ei saanut nätin tasaisesti ulos), mutta seuraavaan tuollaiseen kakkuun käyttäisin pienempää kakkuvuokaa, jotta kakusta tulisi korkeampi ja pienempi.
Ihan omaksi iloksi ei viitsi enää leipoa, jotta ei ihan koko vaatekaappia tarvitsisi uusia isompaan, joten tämän kakun tein ystäväni Emman synttäreille. On muuten melkoisen hauskaa kun paras ystävä on kaima ja varsinkin jos kyseinen kaima asuu omassa vanhassa kotikaupungissa, joten muut ystävät eivät tapaa häntä kovinkaan usein. Moni on aluksi luullut, että puhun itsestäni kolmannessa persoonassa, kun olen kertoillut juttuja Emmasta. Koska juhlat olivat Lappeenrannassa ja menimme sinne vasta perjantaina illalla, tein kakkupohjat jo Helsingissä (joo, leipomisvimma..). Ja tietenkin unohdin kameran majapaikkaamme, joten kakun sisuksista en saanut kunnollista kuvaa.
Kakku maistui juhlissa oikein hyvin ja oli kyllä todella riittoisaa. Pieni pala riitti tyydyttämään makeanhimon. Kuivuutta mietin ennakkoon hieman, mutta ei ollut myöskään liian kuivaa. Ja niin nätti että! Kuorruttaessa kannattaa olla varovainen punaisen värin kanssa, miulla lorahti vähän liikaa ja keskimmäinen kerros tuli liian tummaksi muihin nähden. Eli pienempi vuoka ja varovasti sen värin kanssa.

Ruusukakku
6 munan kakkupohja

400 g huoneenlämpöistä voita
10-15 dl tomusokeria (eli vajaa 2 kpl 500g pakettia)
2 vaniljatankoa (tai vaniljauutetta tai -esanssia)
2 rkl kuohukermaa
punaista elintarvikeväriä (esim. apteekeista saatavaa jauhetta)

Valmista kakkupohja ja jaa se kolmeen osaan. Jätä ensimmäinen osa värjäämättä ja värjää kaksi muuta hennon vaaleanpunaiseksi ja reilummin vaaleanpunaiseksi. Paista kakut ja anna jäähtyä.
Vatkaa voita todella kauan kunnes se on lähes valkoista ja kevyttä ja kuohkeaa. Lisää tomusokeria kunnes saat halutun jäykkyyden ja makeuden eli kuorrutus maistuisi muullekin kun voille. Kuorrutetta voi maustaa vaniljauutteella, vaniljajauheella tai kuten alkuperäisessä ohjeessa Vanilla Butter-esanssilla. Vaniljauute koki kovan kohtalon tippuessaan lattialle, joten tällä kertaa menin puolentoista vaniljatangon raaputetuilla siemenillä. Kannattaa maistella, jotta vaniljaisuus ei mene ihan överiksi. Lisää lopuksi vatkaamaton kerma ja vatkaa vielä hetki. Kuorrutteeseen voi lisätä tarvittaessa tomusokeria tai kermaa, mutta kermaa lisätessä kannattaa olla todella varovainen. Eli jos kuorrute on liian jäykkää, lisää varovasti kermaa ja taas jos se on liian löysää, lisää reippaasti tomusokeria.

Laita vaalein kakkupohja alimmaiseksi ja peitä pinta pienellä määrällä kuorrutetta. Aseta päälle seuraava pohja, kuorruta ja päällimmäiseksi viimeinen (tummin) pohja. Kuorruta koko kakku ohuelti kreemillä, jotta ruusujen väleistä pilkistävät raot eivät haittaa.

Sitten itse ruusujen kuorruttamiseen. Mie käytin ihan tavallista tähtityllaa, jossa oli pieni aukko. Lusikoi noin kolmasosa kuorrutteesta pursotinpussiin ja aloita ruusujen teko. Videosta kannattaa ottaa mallia, niin saa hyvän käsityksen hommasta. Ensin siis pursotetaan keskikohta ja sitten pyöräytetään ympärille lopettaen joko ylös tai sivulle. Ja yksittäisestä ruususta ei kannata kauheasti stressata, kokonaisuus näyttää kuitenkin kivalta vaikka osa olisikin vähän sinnepäin. Sitten kun on ensimmäinen kierros saatu valmiiksi, pursotin loput kuorrutteen takaisin kulhoon, lisäsin (vähän liikaa) väriä ja vatkasin sen sekaisin. Kuorrute taas pursotinpussiin, pursotin vielä jääneet vaaleat jämät pois ja siirryin tokaan kerrokseen. Ja sama päällimmäisessä kerroksessa ja lopuksi kakun päälle. Kakun päällisen kuorruttaminen kannattaa aloittaa laidoilta.

Jääkaapissa kuorrute jähmettyy aika mukavasti, joten sen kestää hyvin matkustamista ja siirtelyä astiasta toiseen.